Sunnuntaina oltiin siis siellä Lahdessa kolmen koiran kera. Kakka reissu heti alkuun koska minulle aamuherätykset ei ole nannaa, vieläpä se kellojen vaihto sählinki siinä joten heräsin kiltisti 04.30 eli tunnin liian aikaisin. Ja tajusin tietysti vasta viideltä enkä uskaltanut enää nukkumaan ryhtyä. Pääsin matkaan ajallaan, tosin tuli jopa vähän kiire, laskeskelin minulla olevan rutkasti aikaa ja datailin koneella. Matka meni ihan okei mutta olin muistanut Viksun eli Hopin uuden omistajan osoitteen väärin, soitin ja sain ajella vähän lisää kunnes viimein löysin perille. Noh, tallinomistaja oli soittanut että Hopotin on loukannut jalkansa joten Viksu lähti sinne, minä sain yrittäöä itsekseni löytää näyttelypaikan. Ja arvaten en ollut pistänyt osoitetta ylös koska ajattelin tietysti saavani neuvon perille. Onneksi sain osoitteen sinne lähelle ja löysin perille.

Sara näyttää syksylle kieltä

Päästiin kehän laidalle ja minua jännitti jostain syystä ihan hulluna, manasin jo koirien määrää mutta kun Pyryn sain kehään hellitti jännitys. Pyry käyttäytyi hyvin. Boorista sen sijaan jännitti ihan kamalasti ja koko homma meni ihan penkin alle. Hyvän se sai joka on minusta jopa ihme siihen pojun jännittämisen määrään nähden. Nooh, alan käyttämään sitä mätsäreissä kunhan kerkiän ja vasta sitten virallisiin kun mätsärit sujuvat. Sara esiintyi paremmin kuin koskaan ikinä, Viksukin pääsi ennen Saran vuoroa paikalle ja hän napsi kuvia, pitää muistaa pyytää niitä. Saran jälkeen lähdimme katsomaan Hopotinta, pahan näköinen haava mutta kyllä se siitä. Jo maanantaina sain viestiä että heppa kävelee paremmin ja loppuviikosta olivat päässeet jo varovasti selkäänkin. Navi teki loppumatkasta tenän ja eksyin lahjakkaasti. Olin itkun ja raivon partaalla kotiin päästessäni ja hyvin onnellinen että olen kotona.

Pyry: EH – “Erinomainen tyyppi. Kaunis pää ja ilme. Riittävät kulmaukset edessä ja takana. Tiivis runko. Liikkuu jäykästi takaa ja kääntää kinnerkulmia ulospäin. Hyvä karvapeite.”
Booris: H – “Pitkärunkoinen uros. Kallo saisi olla pyöreämpi ja otsapenger voimakkaampi. Kuono osa saisi olla lyhyempi ja alaleuka leveämpi. Riittävät kulmaukset edessä ja takana. Pitkä lanneosa. Käyttäytyy arastellen.”
Sara: EH, AVK3 – “Hyvän tyyppinen, reippaasti esiintyvä narttu. Hyvä pää ja kaula. Riittävät kulmaukset edessä ja takana, mutta etuosa saisi olla tiiviimpi. Vankka runko. Pysty lantio. Liikkuu hyvin takaa, edestä löysästi. Esiintyy hyvin.”

Susu - Säde - Sara = S-rykmentti

Vein Booriksen kotio tiistaina ja suunnitelmat muuttuivat sen verran että nappasin mukaani Tuiskun, jonka piti tulla minulle vasta Säteen lähtiessä kasvattajalle. Niin, olenkin unohtanut mainita että ajatuksena on pitää Säde kotona joko synnytyksen alkuun tai laskettuun päivään saakka. Ihan sen takia että Sämpylä on niin kiintynyt Saraan ettei mitään rajaa, turhaa aiheuttaa koiralle erostressiä ja sen vuoksi käynnistää synnytys liian aikaisin, varotoimenpide siis. Tuisku on veikeä ja hirmuisen energinen tyttönen, teki ensimmäisen pentueen hetki sitten ja vieroitus on juuri takanapäin, tämänkin kanssa siis tarkoitus on suunnata kehiin.

Tuisku ja pennut. Kuvan on ottanut kasvattaja eli Pirjo

Nämä ylläolevat tekstit on kirjoitettu 07.11.2010 yöllä valvoessani.


En ole tajunnut mittailla Säteen lämpöjä ja olin lauantaina 06.11.2010 menossa normaalisti ajatuksissani nukkumaan. Säde oli ollut koko päivän ihan normaali ja illansuussa mietin että hengitteleekö tyttö hieman raskaasti.  Mittasin lämmön, 37.4 eli hieman alakanttiin. Seurailin sitä noin tunnin välein ja hieman ennen kymmentä lämpö oli 36.4, yhdentoista aikaa 36.9. En viitsinyt enää soitella Pirjolle kun koira oli täysin normaali, ensikertalainen joten ajattelin kaiken etenevän hitaasti. Pirjo kuitenkin sattui tulemaan facebookkiin joten kerroin hänelle asiasta ja hänkin epäili että huomiseen menee, kertoi kuulemma pitävänsä puhelimen lähellä. Säde oli hyvin rauhallinen ja ei petaillut juurikaan, ainoa mitä petasi oli lähinnä sellaista kuopsutusta että epäilin jonkun lelun olevan sohvan välissä. Mitään ei tapahtunut joten kolmen jälkeen tätä kirjoitellessani ajattelin painua tunniksi pehkuihin. Säde kuitenkin kääntyi sopivasti ja “pyllisti” hieman ja huomasin hännän alla jotain punaista. Vesipussihan se siellä ja tähän tätiin tuli vauhtia.

Sara pentuna ja äitinsä "Siirin" kanssa. Tämä Pirjon ottama kuva saa korvata Säteen pentujen kuvia odotellessa.

Oltiin Pirjolla neljän maissa, Säde oli edelleen suunnattoman rauhallinen, hieman petaili enemmän ja välillä asettui nukkumaan. Minulla oli täysi työ pysyä hereillä mutta ihme kyllä pysyin kuin pysyinkin! Kuuden maissa alkoi tyttö näyttämään hieman työntämisen merkkejä, herätin Pirjon ja ajattelin sitten olevani väärässä. Ei kuitenkaan sillä 06.35 Säde synnytti maailmaan vaalean tytön, 132g. Oli uskomatonta huomata kuinka kullannupun äidinvaistot heräsivät saadessaan pennun viereensä, voi sitä putsaamista ja kuinka Säde käpertyi niin että vauva jäi tissien tykö ja vielä päänsä asetti pennun päälle jottei sille vain tulisi vilu. Todella hienosti löytyi tissi ja pieni häntä heilui kun maito oli niin hyvää!

Säde alkoi reilun puolentunnin kuluttua työntämään uudelleen mutta hieman laiskasti, pelkäsimme jo että pentu jota neiti pusersi maailmaan olisi kuollut kun ei tuntunut etenevän homma lainkaan. Annoimme oksitoonia 0,3mg ja pian sen jälkeen syntyikin ihan hieman alle yhdeksän maailmaan potra, sininen poika jonka paino oli 153g. Tälläkin kertaa Säde otti tulokkaan loistavasti vastaan ja myös poika löysi tissille loistavasti! Tämän jälkeen tyttö lepäili ja epäilimme että onko siellä vielä jotain vai ei. Olimme kuitenkin aika varmoja että yksi siellä vielä on, ainakin. Kahteen tuntiin ei tapahtunut juurikaan mitään, kävelytimme tyttöä välillä ja hinku vauvvojen luokse oli hirmuinen. Annoimme uudelleen oksitoonia hieman ennen yhtätoista ja n,11.00 syntyi maailmaan toinen tyttö, tummempi kuin ensimmäinen. Painoltaan 149g.

Oli uskomaton kokemus olla mukana, nähdä tuollainen maailman suuri ihme, pienten pentujen syntyminen, koiran äidinvaistojen heräämisen näkeminen. VAU! Olin ihan pökerryksissä onnesta ja hieman väsymyksestä, kyllä uni maistui kun kotiin pääsin! Tuo on sitä mitä tahdon tehdä. Unohtumaton, hieno ja mahtava kokemus! Ja ihme kyllä ei tuntunut pahalta jättää koiraa sinne, tyttö oli niin onnellinen tuore äiti ja kun kaikki näytti olevan loistavasti niin lähdin itsekkin tuoreena “mummuna” ajelemaan kotiin.

Tämä elohopea on nyt tuore, täydellinen äiti <3