Pallomasu ja jäätyvät tassut

Jaa, piti oikein lukaista vanha päivitys että mitä siellä oli ja mitä tähän tulee. Dementia iskee ilmi selvästi jo näin nuorena, no ehkä me selvitään siitä! Ainakin se on varmaa että Säteen maha on tuplannut, ellei triplannut kokonsa. Se on valtava pallo, kunnon lyllertäjä. Emäntä alkaa olla kauhuissaan että montakohan siellä oikein on. Ja se mitä puhuin aiemmin että selviän varmaan koittavasta erosta ihan okei kun vili viikareita on tässä huushollissa muitakin mutta pyh ja pah. Nyt jo, viikkoa ennen koiran kiikuttamista kasvattajan huomaan olen jo aikalailla tolaltani. Pitää varoittaa työkaveria jo hyvissä ajoin että tuskin olen ensiviikon tiistaina parhaimmillani. Kiittelen ja toistelen kokoajan sitä että onneksi kasvattaja asuu lähellä ja pääsen katsomaan pientä rakasta koirulia, mutta sen sanon että ikävä tulee olemaan valtava! Yhyy, no itketään sitä sitten (ja ehkä jo vähän ennen….)

Susu suloisuus!

Sunnuntaina, eli 25.10 lähdettiin taas Saran ja Pyryn kanssa matkaan kohti mätsäreitä. Voe ja kamala, näitä oli stressattu ja paljon, minäkun en osaa liikkua, saatika ajaa Helsingissä sitten ja pätkääkään. Sain Jimin siskon Jannin kaveriksi mukaan ja ihme kyllä, navigaattorin ja Jannin yhteistyöllä pääsimme hengissä perille, panikoin kaistoista mutta onneksi Janni oli vierellä antamassa kai-ohjeitaan joiden kanssa pääsimme perille ilman ainuttakaan eksymistä joka aiheutti lähipiirissä ihmetystä. Appiukko oli kuulemma ollut kokoajan puhelimen äärellä että millon tytöt soittaa että ollaan täällä…. jossain.

Ilma oli ankea ja kylmä, pitkiksiä tuli ikävä ja villasukatkaan eivät olisi ollut lainkaan huono vaihtoehto. Siellä me mentiin mahat pystyssä koska koirat olivat takkiemme sisällä lämpimässä, Sara ilmeisesti oli sitä mieltä että nenäkin jäätyy ja yritti kaivautua päätään myöten takin syövereihin, Pyry sen sijaan oli ihan fiiliksissä saadessaan seurailla maisemia.

Omat pienet rakkaat <3

Meitä edellä ollut chihu sai sinisen ja ainut kuulemani kommentti oli se ettei ole chihuille otollinen sää, koira ei halua esiintyä ja juosta. Manasin jo vilukissa Saran taivaisiin, se ei meinaan vesisateesta piittaa. Mutta mitä vielä, häntä pystyssä viiletettiin ja paikallaankin seistiin maassa jokainen jalka ylhäällä, tärinä oli kyllä sitäluokkaa että hyvä kun ei emäntää jo hävettänyt, aina tilaisuuden tullen kaappasin haukun syliin lämpimään. Punainen tupsahti, tuomari piti koirasta kovasti ja ihmetteli että miten noin pieni ja kylmissään oleva koira esiintyy noin edukseen. Pyry yllätti jälleen, pöydällä seistiin hienosti, juoksi todella nätisti ja niin pois päin, loistavaa. Tuomari ihmetteli tämänkin liikkumista ja etenemistä, suorastaan kuulemma lentoon lähti kun lähti juoksemaan. Punainen pyryllekkin joka oli Jannille kauhistus, hän joutuisi esittämään Pyryn punaisten kehässä.

Äiti sano et päästään sisään, KIIRE

Koiria oli koko pienten luokassa noin 40kpl joten punaisiakin noin kaksikymmentä. Tuomari karsi ensin noin puolet pois ja Sara tippui tässä kohdin, nappasin Jannilta Pyrden ja jatkettiin kiertämistä, ja ihme kyllä, pääsimme parhaiden neljän joukkoon joista sitten PUN4. Uskomaton suoritus noin kuukauden hihnassa kulkeneelle koiralle, kamala keli josta ei ainutkaan minun koirista pidä ja vasta toiset mätsärit. Pokaali, ruusuke ja iso herkkutikku saatiin palkinnoksi joten nyt on sitten eka pokaalikin kirjahyllyä koristamassa. Poiskin päästiin hengissä ilman eksymisiä!

Jonkinlainen kuva Pyrdestä ja pokaalista

Nyt olisi sitten perjantaina aika hakea Booris meille muutamaksi päiväksi, pitää pesutalkoot lauantaina ja herätä aivan liian aikaisin sunnuntaina ja ajella kolmen koiran kanssa Lahden virallisiin. Samalla reissulla pääsen taas katsomaan Hopikultaa. Palaillaan taas ja katsotaan miten Lahdessa sujuu!