Masu kasvaa

Mamman omat puskakoirat

Sunnuntaina siis lähdettiin Saran ja Pyryn kanssa kohti Saloa, kiirehän siinä tuli kun ensin oli Säde sitä mieltä että minäkin lähden mahoineni messiin ja kun Säde oli juuri saatu sisälle oli Susu samaa mieltä. Susun kiinni oottoon menikin hieman kauemmin mutta kiinni saatiin ja karkurit joutuivat odottamaan makuuhuoneessa että toinen parivaljakko pääsi matkaan. Sikäli mukavaa nyt kun on useampi koira niin ei kenenkään tarvitse jäädä yksikseen, vaikka olihan haukuilla Jimi täällä seurana. Löysin paikalle ihmeen helposti (okei, oli minulla navigaattori) ja populaa oli mätsäreissä paljon, pienten kehässä jo pelkästään huimat 39 koiraa! Odottelua ja odottelua mutta kehään päästiin, mukava kehäsihteeri piti toista koiraa aina ollessani kehässä, koirat olivat peräkkäisissä pareissa ja Pyry oli tiiviisti sitä mieltä että hänhän ei mökistään pois tule, olisi mennyt turhaa aikaa jos olisi pitänyt koira käydä sullomassa koppaan ja toinen sisään.

Kaunis syyskuva Pyrystä

Sara esiintyi edukseen, parinaan hänellä oli kovin hieno bichon frisé ja ajattelin että sininen hupsahtaa. Tuomari ihmetteli kovin pientä kokoa, ilmeisesti hän on enemmän isojen koirien kanssa tekemisissä. Liikkeet parani Saralla kun juostiin itsekseen, Sara oli taas sitä mieltä että tuo takanatuleva valkoinen jättiläinen varmasti tulee ja puree pientä pyllyä. Kyllä se paljon tekee kulkeeko häntä koipien välissä karkuun vai ylväästi häntä ylhäällä. Tuomari tykkäsi molemmista ja saatiin molemmat punainen nauha! Pyry yllätti, se juoksi ihmeen hyvin, pysyi rinnalla vaikka lenkeillä kulkee vielä perässä ja häntä ylhäällä kokoajan vaikka hänenkin takanaan tuli koiruus. Pöydällä jonka tiesin olevan meille heikkolenkki tytteli ei seissyt lainkaan mutta kaipa tuomari jotenkin sen sai tutkittua, sininen nauha humpsahti. Olen kuitenkin todella tyytyväinen Pyryn hihnakäyttäytimiseen, meni totisesti ja vauhdilla yli odotusten, tästä on todella hyvä jatkaa!

Söpö Susu!

Sinisten kehään minulla tuli kirjaimellisesti totinen hoppu, Pyry ei tainnut tajuta edes että ollaan kehässä taas. Hienosti tyttö esiintyi, valittiin meidät jopa jatkoon joka oli jälleen, totinen ylläri! Ja vieläpä niinkin hienosti että oltiin sinisten kakkonen, saatiin ja vaikka mitä palkintoa osaksemme. Vau! Punaisia oli ihan hirveästi, ei meinattu mahtua juoksemaan ollenkaan, osa kulki ns sisäuraa niinkuin me Saran kanssa. Nyt ei päässyt Sarana palkinnoille mutta myös punaisten kehässä oli chihu edustamassa, taisi tulla kolmanneksi.
Erittäin hyvä ja antoisa reissu josta jäi hyvä mieli, nyt puntaroin että josko vaiko ei, helsingissä olisi vielä yhdet mätsärit ennen Lahden virallisia. Pyrylle tekisi kyllä todella hyvää pöytätreeni ihan mittelömerkeissä vielä, puntaroidaan puntaroidaan ja kysellään vähän Pirjolta mitä mieltä hän on.

Säteen vaavamassu

Säteen masu on kirinyt vauhtia kasvussaan! Käytiin alkuviikosta näyttämässä mahaa Pirjolle ja ensin hän sanoi ettei siellä mitään ole, lurjus akkanen veti koko mahansa sisään jännityksessä mutta pian rentoutui ja mahakin tupsahti esiin ja kun Säde oli minun sylissä tuli toteaminen että kyllä se tiine vaan on, tissitkin on kasvanut! Eli viisi viikkoa olisi nyt täynnä, vähän päälle. Alustavasti on sovittu että Sämppis matkaa Pirjolle 2.11.2010 eli Lahden reissun jälkeen, sinne tosin Säde ei lähde. Kauhiaa tulee olemaan, tänäänkin heräsin aamulla niin että pieni koira oli yöllä käpertynyt kainaloon ja piti päätään kaulani päällä, tuhisi ehkä maailman suloisimmalla tavalla. Voi voi, onneksi näitä muita jää tänne, muuten hajoisi tämän eukon pää!

Mitäs vielä, Susu on rohkaistunut aivan ja kamalasti. Hyvä ja hienoa sanon minä! Se on myös hieman enemmän minun perään kuin Jimin, mutta eiköhän se siitä ja sekin pieni tytteli ymmärtää kuinka kiva isi onkaan!