Tapahtumaa kerrakseen

On taas jäänyt blogi taka-alalle kun muka on ollut niin tuhottoman kova kiire. Mistä edes aloittaisi, öääö. No SÄde siis palasi kotiin kasvattajalta perjantaina 10 syyskuuta ja jälleennäkemisen riemu oli suuri niin Saralla, emännällä kuin Säteelläkin, oli ihanaa huomata että oli sillä Sämppiksellä tainnut mammaakin olla ikävä kun tuli kovasti kinumaan syliin Saraa moikattuaan. Jännitys alkoi ja peukut kohti kattoa että tärppäsikö vaiko ei. 29.9 tämä koira-äiti huikki hurraa jipii hihii huutoja kun huomasi koiralla olevan pieni pieni alavatsa pömppis, toki epäilyt olivat olleet jo suuria kun koiruli oli aikalailla rauhottunut ja muuttuut kovin hellyyden kipeäksi. Nyt masukki on pullistunut entisestään ja emäntä on ihan innoissaan tullessaan mummoksi. Mutta kyllä jo kauhulla odotan aikaa että Säde lähtee kasvattajalle, ikävä tulee mutta onneksi Pirjo asuu lähellä ja saan käydä murua moikkaamassa, varoittelin jo että voipi olla että muutan pentulaatikkoon koirien seuraksi. Ehkei kuitenkaan.

Odottava äiti, juuri jaksoi silmiään raottaa.

Ongelma miten Saran saa tyytyväiseksi Säteen lähdettyä on ratkennut. Meillä nimittäin vilistää kahden sijasta neljä pientä koiraihanuutta! Oho, taas määrä tuplaantui. Meillä on ollut Pirjon – kasvattajan kanssa puhetta että alkaisin käyttää omieni ohella hänen chihujaan kehissä. Noh, idea otti tuulta purjeidensa alle ja muutama viikko meillä on vipeltänyt pari laina-asukkia täällä, harjoitellaan miten seistään pöydällä, kuljetaan kiltisti hihnassa jne. Luultavasti jatkossa meillä alkaa olemaan muutama Pirjon koira täällä ja teemme tälläistä yhteistyötä. Minulle vain oikein mukavaa ja Jimikin on ihan myötäilevä asian suhteen.

Aluksi meille tuli Pyry ja Booris, eli Pirjon oma kasvatti, äärettömän kaunis pitkäkarvainen narttu ja sitten Booris eli lyhytkarvainen uros joka on muuten Sämppiksen tulevien pentujen isipappa. Hui sitä menoa alkuun kun Boorista olisi nuo meidän tytöt kiinnostanut ihan kamalasti mutta tilanne rauhoittui. Vein Booriksen kotiin nyt torstaina mutta koirien lukumäärä pysyi samana koska nyt harjoittelemaan tuli suloinen pitkäkarvainen suklaanarttu Susu. Susu on kovin arka ja jännittää, ei ole vielä päässyt tuon kolmen koplan joukkoon mukaan mutta eiköhän se siitä. Mutta kyllä, nyt on iiiihanan rauhallista kun on se neljä narttua eikä uroksia. Katsotaan miten lähtee hoito-otuksilla sujumaan kun 31. päivä matkataan Pyryn, Booriksen ja Saran kanssa Lahteen näytille, minä ainakin huudan hip hei hurraa koska tuomari on suomalainen!

Saimme myös kokea Jimin kanssa millaista on kun koirille iskee ripuli/oksennustauti. Pyykinpesukone on laulanut, sanomalehdet on saaneet toimia lattiana ja näin pois päin. Neljästä koirasta kolme oli enemmän tai vähemmän sekaisin mahansa kanssa ja oksennusta ja ripulikakkaa oli joka kulman takana. Ainoa joka säästyi tältä oli Sara mutta hieman epäilen Säteen mahapurujen johtuneen mahdollisesta kakan syönnistä, oppiikohan tuo ikinä? Nyt on kuitenkin tauti jo hyvin voitettu, koiruudet voivat hyvin ja kakka kiinteää. On ne suuria elämän iloja kun näkee kakan muuttuneen kiinteäksi! Tuntui kuin olisi lapsia ollut kun kukuin neljään saakka väkisin hereillä seuraillen rauhoittuuko koiran vatsa vai ei. Canicur oli kovin kiva ystävä näinä päivinä, tehokasta! Asiaa helpotti kamalasti se ettei ainutkaan lämmennyt riisille, mitä minä niille annan. No mutta, nyt on kaikki terveitä ja elämä hymyilee.

Huomenna pitäisi lähteä Saloon mätsäriin Saran ja Pyryn kanssa, käyn näyttämässä Pyrdelle mikä on homman nimi jottei Lahdessa olisi ihan niin kamalaa. Samalla mennään moikkaamaan veljeä, hänen vaimoa ja heidän tytärtään Saaraa. Hihii, nähnyt Saaraa aikoihin, tätin pientä ihanuutta <3