Menestystä keskiviikko, Lok 27 2010

Pallomasu ja jäätyvät tassut

Jaa, piti oikein lukaista vanha päivitys että mitä siellä oli ja mitä tähän tulee. Dementia iskee ilmi selvästi jo näin nuorena, no ehkä me selvitään siitä! Ainakin se on varmaa että Säteen maha on tuplannut, ellei triplannut kokonsa. Se on valtava pallo, kunnon lyllertäjä. Emäntä alkaa olla kauhuissaan että montakohan siellä oikein on. Ja se mitä puhuin aiemmin että selviän varmaan koittavasta erosta ihan okei kun vili viikareita on tässä huushollissa muitakin mutta pyh ja pah. Nyt jo, viikkoa ennen koiran kiikuttamista kasvattajan huomaan olen jo aikalailla tolaltani. Pitää varoittaa työkaveria jo hyvissä ajoin että tuskin olen ensiviikon tiistaina parhaimmillani. Kiittelen ja toistelen kokoajan sitä että onneksi kasvattaja asuu lähellä ja pääsen katsomaan pientä rakasta koirulia, mutta sen sanon että ikävä tulee olemaan valtava! Yhyy, no itketään sitä sitten (ja ehkä jo vähän ennen….)

Susu suloisuus!

Sunnuntaina, eli 25.10 lähdettiin taas Saran ja Pyryn kanssa matkaan kohti mätsäreitä. Voe ja kamala, näitä oli stressattu ja paljon, minäkun en osaa liikkua, saatika ajaa Helsingissä sitten ja pätkääkään. Sain Jimin siskon Jannin kaveriksi mukaan ja ihme kyllä, navigaattorin ja Jannin yhteistyöllä pääsimme hengissä perille, panikoin kaistoista mutta onneksi Janni oli vierellä antamassa kai-ohjeitaan joiden kanssa pääsimme perille ilman ainuttakaan eksymistä joka aiheutti lähipiirissä ihmetystä. Appiukko oli kuulemma ollut kokoajan puhelimen äärellä että millon tytöt soittaa että ollaan täällä…. jossain.

Ilma oli ankea ja kylmä, pitkiksiä tuli ikävä ja villasukatkaan eivät olisi ollut lainkaan huono vaihtoehto. Siellä me mentiin mahat pystyssä koska koirat olivat takkiemme sisällä lämpimässä, Sara ilmeisesti oli sitä mieltä että nenäkin jäätyy ja yritti kaivautua päätään myöten takin syövereihin, Pyry sen sijaan oli ihan fiiliksissä saadessaan seurailla maisemia.

Omat pienet rakkaat <3

Meitä edellä ollut chihu sai sinisen ja ainut kuulemani kommentti oli se ettei ole chihuille otollinen sää, koira ei halua esiintyä ja juosta. Manasin jo vilukissa Saran taivaisiin, se ei meinaan vesisateesta piittaa. Mutta mitä vielä, häntä pystyssä viiletettiin ja paikallaankin seistiin maassa jokainen jalka ylhäällä, tärinä oli kyllä sitäluokkaa että hyvä kun ei emäntää jo hävettänyt, aina tilaisuuden tullen kaappasin haukun syliin lämpimään. Punainen tupsahti, tuomari piti koirasta kovasti ja ihmetteli että miten noin pieni ja kylmissään oleva koira esiintyy noin edukseen. Pyry yllätti jälleen, pöydällä seistiin hienosti, juoksi todella nätisti ja niin pois päin, loistavaa. Tuomari ihmetteli tämänkin liikkumista ja etenemistä, suorastaan kuulemma lentoon lähti kun lähti juoksemaan. Punainen pyryllekkin joka oli Jannille kauhistus, hän joutuisi esittämään Pyryn punaisten kehässä.

Äiti sano et päästään sisään, KIIRE

Koiria oli koko pienten luokassa noin 40kpl joten punaisiakin noin kaksikymmentä. Tuomari karsi ensin noin puolet pois ja Sara tippui tässä kohdin, nappasin Jannilta Pyrden ja jatkettiin kiertämistä, ja ihme kyllä, pääsimme parhaiden neljän joukkoon joista sitten PUN4. Uskomaton suoritus noin kuukauden hihnassa kulkeneelle koiralle, kamala keli josta ei ainutkaan minun koirista pidä ja vasta toiset mätsärit. Pokaali, ruusuke ja iso herkkutikku saatiin palkinnoksi joten nyt on sitten eka pokaalikin kirjahyllyä koristamassa. Poiskin päästiin hengissä ilman eksymisiä!

Jonkinlainen kuva Pyrdestä ja pokaalista

Nyt olisi sitten perjantaina aika hakea Booris meille muutamaksi päiväksi, pitää pesutalkoot lauantaina ja herätä aivan liian aikaisin sunnuntaina ja ajella kolmen koiran kanssa Lahden virallisiin. Samalla reissulla pääsen taas katsomaan Hopikultaa. Palaillaan taas ja katsotaan miten Lahdessa sujuu!

 

2 Responses »

 

Masu kasvaa perjantai, Lok 15 2010

Mamman omat puskakoirat

Sunnuntaina siis lähdettiin Saran ja Pyryn kanssa kohti Saloa, kiirehän siinä tuli kun ensin oli Säde sitä mieltä että minäkin lähden mahoineni messiin ja kun Säde oli juuri saatu sisälle oli Susu samaa mieltä. Susun kiinni oottoon menikin hieman kauemmin mutta kiinni saatiin ja karkurit joutuivat odottamaan makuuhuoneessa että toinen parivaljakko pääsi matkaan. Sikäli mukavaa nyt kun on useampi koira niin ei kenenkään tarvitse jäädä yksikseen, vaikka olihan haukuilla Jimi täällä seurana. Löysin paikalle ihmeen helposti (okei, oli minulla navigaattori) ja populaa oli mätsäreissä paljon, pienten kehässä jo pelkästään huimat 39 koiraa! Odottelua ja odottelua mutta kehään päästiin, mukava kehäsihteeri piti toista koiraa aina ollessani kehässä, koirat olivat peräkkäisissä pareissa ja Pyry oli tiiviisti sitä mieltä että hänhän ei mökistään pois tule, olisi mennyt  turhaa aikaa jos olisi pitänyt koira käydä sullomassa koppaan ja toinen sisään.

Kaunis syyskuva Pyrystä

Sara esiintyi edukseen, parinaan hänellä oli kovin hieno bichon frisé ja ajattelin että sininen hupsahtaa. Tuomari ihmetteli kovin pientä kokoa, ilmeisesti hän on enemmän isojen koirien kanssa tekemisissä. Liikkeet parani Saralla kun juostiin itsekseen, Sara oli taas sitä mieltä että tuo takanatuleva valkoinen jättiläinen varmasti tulee ja puree pientä pyllyä. Kyllä se paljon tekee kulkeeko häntä koipien välissä karkuun vai ylväästi häntä ylhäällä. Tuomari tykkäsi molemmista ja saatiin molemmat punainen nauha! Pyry yllätti, se juoksi ihmeen hyvin, pysyi rinnalla vaikka lenkeillä kulkee vielä perässä ja häntä ylhäällä kokoajan vaikka hänenkin takanaan tuli koiruus. Pöydällä jonka tiesin olevan meille heikkolenkki tytteli ei seissyt lainkaan mutta kaipa tuomari jotenkin sen sai tutkittua, sininen nauha humpsahti. Olen kuitenkin todella tyytyväinen Pyryn hihnakäyttäytimiseen, meni totisesti ja vauhdilla yli odotusten, tästä on todella hyvä jatkaa!

Söpö Susu!

Sinisten kehään minulla tuli kirjaimellisesti totinen hoppu, Pyry ei tainnut tajuta edes että ollaan kehässä taas. Hienosti tyttö esiintyi, valittiin meidät jopa jatkoon joka oli jälleen, totinen ylläri! Ja vieläpä niinkin hienosti että oltiin sinisten kakkonen, saatiin ja vaikka mitä palkintoa osaksemme. Vau! Punaisia oli ihan hirveästi, ei meinattu mahtua juoksemaan ollenkaan, osa kulki ns sisäuraa niinkuin me Saran kanssa. Nyt ei päässyt Sarana palkinnoille mutta myös punaisten kehässä oli chihu edustamassa, taisi tulla kolmanneksi.
Erittäin hyvä ja antoisa reissu josta jäi hyvä mieli, nyt puntaroin että josko vaiko ei, helsingissä olisi vielä yhdet mätsärit ennen Lahden virallisia. Pyrylle tekisi kyllä todella hyvää pöytätreeni ihan mittelömerkeissä vielä, puntaroidaan puntaroidaan ja kysellään vähän Pirjolta mitä mieltä hän on.

Säteen vaavamassu

Säteen masu on kirinyt vauhtia kasvussaan! Käytiin alkuviikosta näyttämässä mahaa Pirjolle ja ensin hän sanoi ettei siellä mitään ole, lurjus akkanen veti koko mahansa sisään jännityksessä mutta pian rentoutui ja mahakin tupsahti esiin ja kun Säde oli minun sylissä tuli toteaminen että kyllä se tiine vaan on, tissitkin on kasvanut! Eli viisi viikkoa olisi nyt täynnä, vähän päälle. Alustavasti on sovittu että Sämppis matkaa Pirjolle 2.11.2010 eli Lahden reissun jälkeen, sinne tosin Säde ei lähde. Kauhiaa tulee olemaan, tänäänkin heräsin aamulla niin että pieni koira oli yöllä käpertynyt kainaloon ja piti päätään kaulani päällä, tuhisi ehkä maailman suloisimmalla tavalla. Voi voi, onneksi näitä muita jää tänne, muuten hajoisi tämän eukon pää!

Mitäs vielä, Susu on rohkaistunut aivan ja kamalasti. Hyvä ja hienoa sanon minä! Se on myös hieman enemmän minun perään kuin Jimin, mutta eiköhän se siitä ja sekin pieni tytteli ymmärtää kuinka kiva isi onkaan!

Äidin rakkauspakkaus sämpylä

 

 

Jätä kommentti &#187;

 

Tapahtumaa kerrakseen lauantai, Lok 9 2010

On taas jäänyt blogi taka-alalle kun muka on ollut niin tuhottoman kova kiire. Mistä edes aloittaisi, öääö. No SÄde siis palasi kotiin kasvattajalta perjantaina 10 syyskuuta ja jälleennäkemisen riemu oli suuri niin Saralla, emännällä kuin Säteelläkin, oli ihanaa huomata että oli sillä Sämppiksellä tainnut mammaakin olla ikävä kun tuli kovasti kinumaan syliin Saraa moikattuaan. Jännitys alkoi ja peukut kohti kattoa että tärppäsikö vaiko ei. 29.9 tämä koira-äiti huikki hurraa jipii hihii huutoja kun huomasi koiralla olevan pieni pieni alavatsa pömppis, toki epäilyt olivat olleet jo suuria kun koiruli oli aikalailla rauhottunut ja muuttuut kovin hellyyden kipeäksi. Nyt masukki on pullistunut entisestään ja emäntä on ihan innoissaan tullessaan mummoksi. Mutta kyllä jo kauhulla odotan aikaa että Säde lähtee kasvattajalle, ikävä tulee mutta onneksi Pirjo asuu lähellä ja saan käydä murua moikkaamassa, varoittelin jo että voipi olla että muutan pentulaatikkoon koirien seuraksi. Ehkei kuitenkaan.

Odottava äiti, juuri jaksoi silmiään raottaa.

Ongelma miten Saran saa tyytyväiseksi Säteen lähdettyä on ratkennut. Meillä nimittäin vilistää kahden sijasta neljä pientä koiraihanuutta! Oho, taas määrä tuplaantui. Meillä on ollut Pirjon – kasvattajan kanssa puhetta että alkaisin käyttää omieni ohella hänen chihujaan kehissä. Noh, idea otti tuulta purjeidensa alle ja muutama viikko meillä on vipeltänyt pari laina-asukkia täällä, harjoitellaan miten seistään pöydällä, kuljetaan kiltisti hihnassa jne. Luultavasti jatkossa meillä alkaa olemaan muutama Pirjon koira täällä ja teemme tälläistä yhteistyötä. Minulle vain oikein mukavaa ja Jimikin on ihan myötäilevä asian suhteen.

Aluksi meille tuli Pyry ja Booris, eli Pirjon oma kasvatti, äärettömän kaunis pitkäkarvainen narttu ja sitten Booris eli lyhytkarvainen uros joka on muuten Sämppiksen tulevien pentujen isipappa. Hui sitä menoa alkuun kun Boorista olisi nuo meidän tytöt kiinnostanut ihan kamalasti mutta tilanne rauhoittui. Vein Booriksen kotiin nyt torstaina mutta koirien lukumäärä pysyi samana koska nyt harjoittelemaan tuli suloinen pitkäkarvainen suklaanarttu Susu. Susu on kovin arka ja jännittää, ei ole vielä päässyt tuon kolmen koplan joukkoon mukaan mutta eiköhän se siitä. Mutta kyllä, nyt on iiiihanan rauhallista kun on se neljä narttua eikä uroksia. Katsotaan miten lähtee hoito-otuksilla sujumaan kun 31. päivä matkataan Pyryn, Booriksen ja Saran kanssa Lahteen näytille, minä ainakin huudan hip hei hurraa koska tuomari on suomalainen!

Saimme myös kokea Jimin kanssa millaista on kun koirille iskee ripuli/oksennustauti. Pyykinpesukone on laulanut, sanomalehdet on saaneet toimia lattiana ja näin pois päin. Neljästä koirasta kolme oli enemmän tai vähemmän sekaisin mahansa kanssa ja oksennusta ja ripulikakkaa oli joka kulman takana. Ainoa joka säästyi tältä oli Sara mutta hieman epäilen Säteen mahapurujen johtuneen mahdollisesta kakan syönnistä, oppiikohan tuo ikinä? Nyt on kuitenkin tauti jo hyvin voitettu, koiruudet voivat hyvin ja kakka kiinteää. On ne suuria elämän iloja kun näkee kakan muuttuneen kiinteäksi! Tuntui kuin olisi lapsia ollut kun kukuin neljään saakka väkisin hereillä seuraillen rauhoittuuko koiran vatsa vai ei. Canicur oli kovin kiva ystävä näinä päivinä, tehokasta! Asiaa helpotti kamalasti se ettei ainutkaan lämmennyt riisille, mitä minä niille annan. No mutta, nyt on kaikki terveitä ja elämä hymyilee.

Huomenna pitäisi lähteä Saloon mätsäriin Saran ja Pyryn kanssa, käyn näyttämässä Pyrdelle mikä on homman nimi jottei Lahdessa olisi ihan niin kamalaa. Samalla mennään moikkaamaan veljeä, hänen vaimoa ja heidän tytärtään Saaraa. Hihii, nähnyt Saaraa aikoihin, tätin pientä ihanuutta <3

Tyttöjen kurahaalarit, niiden kanssa ollaankin sitten tooodella tönkköjä mutta harjoittelu tekee mestarin

Koko kööri, Booris tosin jo palannut kotiin

Nättimys Pyrynen

Jätä kommentti &#187;