Kirjoitettu sunnuntaina 5.10.2010
Tunnun jakavan maailmalle pahaluontoista koirakuumetta. Työkaverillenihan tässä hetkisitten haettiin samalta kasvattajalta kuin minun tytöt pk uros pentu ja nyt, voisinko sanoa vihdoin ja viimein äitini odotus on päättynyt ja hänelle asettui taloon kaksi pientä lyhytkarvaista tyttöä sijoitukseen. Kun ystäville kerron Säteen olevan juoksussa ja astutuksen olevan ajankohtainen kaikki sanovat että yksi pentu on heille varattu! Mutta onko koirakuumeen tartuttajan titteli edes niin paha kun kyseessä on näinkin ihana ja valloittava pieno koira.
Perjantaina minä sain jännittää toden totisesti, ehkä syyttä mutta jännitin kuitenkin. Säteellä oli nimittäin polvitarkastus. Aamulla kiiruhdin kasvattajan luokse, onneksi työvuoroni oli vaihtunut iltaan niin pääsin itse pienen tyllerön mukaan turvaksi. Sieltä ajoimme Vihtiin ja oli polvitarkastuksen vuoro. Kasvattajalla oli mukanaan kaksi muuta chihua ja mikä lottovoitto, Säteellä on 0/0 polvet, niinkuin myös näillä kahdella muulla nartulla jotka tarkastettiin. Säde myös rokotettiin samalla joten sekin on pois päivänjärjestyksestä.
Kokeilimme perjantaina myös mitä Säde sanoisi nyt pojasta, kiinnostus oli suurempaa mutta vielä tyttönen ei ollut ihan valmis, tänään matkaan taas illalla kasvattajan tykö ja uskon että nyt voisi syntyä jopa tulosta, Säde tarjoaa itselleen Saralle minkä jaksaa. Mutta jatkan taas nuiden pienten menon katselemista, ollaan siis äidilläni koirien kanssa kylässä ja neljä pientä viipottajaa menee ihan tuhattajasataa ympäri huushollia.



