Mätsärit takana, viralliset edessä

Tyttösen matkasivat 22.08.2010 Karjaalle Länsi-Uudenmaan koirayhdistys Ryn järjestämään mätsäriin. Minä fiksuna ja viisaana olin lukenut että homma alkaa 10 joten säntillisesti paikanpäällä oltiin myös silloin, mukaan lähti ihanainen sikoni Jenni joka pelasti minut paniikilta, en totisesti halunnut mennä taas yksin kahden kanssa. Tosissaan itse arvostelu alkoikin vasta kello 12 ja muut näyttivät sen tietävän kyllä, palloiltiin suht pitkään siis paikallamme ja eväshetkikin pidettiin kun Jenni kävi hakemassam viereisen ABCn hesestä meille vähän syötävää.

Mätsäri oli mukavasti järjestetty, pennut ja veteraanit erikseen ja sen jälkeen koirat erikseen vielä ryhmittäin. Mätsärin nimikin oli rotuesittely joka valaistui minulle vasta paikan päällä. Chihuhan on ryhmä yhdeksän rotu joten saimme sitten pyöritellä sormiamme suhteellisen tukevan aikaa ennen omaa hetken kestävää suoritustamme. Ja kiitos Jennille vielä tuhannesti kun hän apuun tuli, koirat esitettiin meinaan vielä omissa roduissaan yhtä aikaa jonka jälkeen ne vasta arvosteltiin joten perinteistä parisysteemiä ei ollut lainkaan. Jenni esitti Saran joka käyttäytyi hienosti myös “vieraan” esittämänä etenkin kun mamma seisoi melkein pöydän vieressä leperrellen kullalleen kauniita sen aikaa kun tuomari tutki. Säde käyttäytyi todella hyvin, nyt meni yli odotusten! Kyllä kakarakin oppii näköjään. Sara nakitti Säteen edelle ja pääsi ryhmäkehään jossa oli siis yhteensä kolme eri rotua. Sara hienosti kakkonen ja ei hävitty huonolle nimittäin luokan voitti villakoira jolla oli kaikki mahdolliset arvonimet yms. omistajan kertoman mukaan. Hienot tytöt minulla jälleen ja taas yksi ruusuke lisää Saran palkintosaaliiseen!

Säteellä odotetaan nyt kovasti juoksua joten kohta minunkin vauvvelista tulee äiti <3. Saas nähdä tuleeko meille sitten se paljon puhuttu (ja odotettu) kolmas vauvva taloon. Pitäähän jokaisessa koiratalossa missä on useampi haukku olla lapsi-äiti-mummo seurue. Säde ei vain yhtään tykkää kun tutkin joka päivä joko on tullut aika mutta joka päivä sekin sujuu paremmin.
Sara on keksinyt puruluut ja lelut ja sekös ihmetyttää Sädettä joka menee hakemaan puruluuta itselleen mutta saakin kiukkuista murinaa osakseen tai jopa haukahduksen. Säde jää katsomaan aina ihan hoomoilasena että mitä ihmettä tapahtui, mikä tolle mamille nyt tuli ku ei sitä ennen mikään tollanen kiinnostanut. Voi voi, on nuo koiruudet niin mahtavia.

Saran kanssa matkataan Kaivopuistoon erikoisnäyttelyihin tulevana sunnuntaina, tyytyväinen ollaan EHseen ja jos parempaa tulee niin se on pelkkää plussaa, lk chihuja on 68 joten pitkä päivä tulossa! Huh, meinaankohan taas pyörtyä jännityksestä. Juttelin juuri kaverin kanssa että minun on pakko esittää nuo koirat itse tai kupsahtaisin takuulla kentän laidalle, katsojan jännityshän on aina pahempaa kuin itse “suorittajan” jos koiran esittämistä voi suorittamiseksi kutsua. Joka tapauksessa jännitän kehässä jo niin paljon, etten varmasti kestäisi kentän laidalla seuraajan roolia. Mitäköhän jännitän, sitä en tiedä.

Mutta nyt on mentävä nukkumaan, selän takana kuuluu käheää murinaähinää ja jalkaa raaputetaan niin kauhiasti että kohta siinä on monttu. On se helppoa kun koirat kertovat milloin on nukkumaanmeno aika!